Categories:Muut jutut and Tilalla tapahtuu Tags:Nicaragua

FUMAR, FUMAR! – työskentelyä tappajamehiläisten kanssa

Opimme nicaragualaisella mehiläistarhalla välittömästi sanan ’Fumar!’ eli Savua!  Käskevä hieman hätääntynyt huuto ja savutinta käyttävä kaveri singahtaa paikalle tupruttamaan lisää savua ärhäkkään mehiläispesään.

Olemme aloittamassa emonkasvatuskurssia ja vaikka pesiin ei ole vielä edes koskettu mehiläiset ovat ryhtyneet varsin aggressiivisen hyökkäykseen. Hiukan mietityttää varsinainen pesien avaaminen, sillä varusteemme eivät ole kummoiset. Otimme Suomesta mukaan vain hupparimalliset suojaharsot ja hanskat, muuten ollaan normaalivaatteissa, jalassa tennarit. Vilkaisu kurssin oppilaisiin rauhoittaa, osalla nuorista mehiläistarhaajista on varusteet hiukan huolimattoman näköisesti päällä – ei ne voi aivan hirveitä olla päättelemme.

Ari tosin kyllä saa kymmenkunta pistoa nilkkoihin heti kättelyssä, mutta laitettuaan sukat ja lahkeet paremmin homma alkaa toimia.

Savua käytetään todella runsaasti, ilma on niin sakeana savusta, että näyttää siltä kuin olisimme keskellä metsäpaloa. Mutta se onkin savun tarkoitus, mehiläiset valmistautuvat jättämään metsäpalon vuoksi pesänsä ja kiirehtivät täyttämään mesikupuaan hunajalla. Tällä on rauhoittava vaikutus ja mehiläiset tasaantuvat selvästi.

 

DSC_4295 DSC_4447 DSC_4451

Olemme siis hoitamassa afrikkalaistuneita mehiläisiä, joita kutsutaan myös tappajamehiläisiksi. Kyseessä on kahden eri mehiläislajin risteytymä, joka on syntynyt eläinjalostajien töppäyksen tuloksena.

`”Vuonna 1956 eteläisestä Afrikasta tuotiin Brasiliaan muutamia kymmeniä afrikkalaisen mehiläisrodun kuningattaria. Ne pantiin eurooppalaisten lajitoverien yhdyskuntiin, sillä tarkoitus oli jalostaa näitä tuottoisammiksi, taudinkestävämmiksi ja paremmin tropiikkiin sopeutuneiksi. Toivottiin, että risteytyksessä afrikkalaisten mehiläisten parveilunhalu ja pisteliäisyys puolestaan laimenisi. Seuraavana vuonna sattui kuitenkin onnettomuus. Pesien lentoaukoista poistettiin vahingossa sulkuristikot, jotka estävät kuhnureiden ja kuningattarien karkaamisen. Näin mehiläisparvet pääsivät ympäröivään metsään.

Karkulaiset risteytyivät eurooppalaisten mehiläisten kanssa, ja valitettavasti afrikkalaisten Apis mellifera scutellatojen ärhäkkyys näytti periytyvän tehokkaammin kuin eurooppalaisten Apis melliferojen lauhkeus. Seurauksena olivat hyvin aggressiiviset “tappajamehiläiset”.

 

DSC_4505

Ärhäkän alun jälkeen työt tarhalla sujuvat normaalisti, ja alkaa vaikuttaa, että tappajamehiläisten mainetta on hiukan dramatisoitu. Mehiläisten vihaisuus vaikuttaa siedettävältä, mutta toki ero omiin mehiläisiimme on iso. Afrikkalaistuneita mehiläisiä ei voi pitää kovin lähellä asuttua taloa. Ne ärsyyntyvät ohikulkijoista ja tarhatyöskentelyn aikana paikalle ei saa eksyä sivullisia ilman varusteita.

DSC_4473 DSC_4467

 

Mutta on näissä pahansisuissa mehiläisissä monenlaista hyvääkin. Trooppisissa oloissa eurooppalainen mehiläinen jää niille hunajantuotannossa toiseksi. Ja mikä parasta nämä mehiläiset pärjäävät melko hyvin varroapunkkia vastaan. Nicaraguassa kuten muissakaan Latinalaisen Amerikan maissa varroapunkkia ei torjuta lainkaan. Toki näimme kyllä mehiläisissä punkkeja ja myös niiden heikentämiä pesiä, mutta toivotaan, että sikäläiset mehiläiset pärjäävät punkille.

Oli mielenkiintoista päästä työskentelemään erilaisten mehiläisten kanssa, mutta taas kerran oli hauska huomata kuinka samanlaista mehiläishoito loppupelissä on eri puolilla maailmaa.

 

 

No Comments

KIRJOITA KOMMENTTI

You must be logged in to post a comment.